Weltzu pääsi siis eilen miehen ikään täyttämällä kahdeksan vuotta. Iän tuomaa arvokkuutta ei välttämättä tosin aina ole näkyvissä silmiinpistävästi. Arra nuoren veijarin vireydellään pitää huolen pari kertaa päivässä toistuvasta leikki- ja painituokiosta. 

 Kesän uintireissut ovat vaihtuneet vesipedolle juoksulenkkeihin ja muutama kilo kesästä keventyneenä kelpaakin  taas juoksennella meidän ihmisten mukana pisin ja poikin metsiä.

  Välillä voi istahtaa hetkeksi huilaamaan ja kummastelemaan maailman menoa..

 

      "Minä katsoin sinua pitkään
ja hellästi silittelin,
ja mietin, lieköhän ketkään
silmin niin viisahin
minulle katsetta luoneet,
hellyyttä hellempää,
tai ystävyyttä suoneet
mi aina ymmärtää?
Sinä teit sen joka hetki,
minunlaistani palvoit ain,
ja nyt kun päättyy yhteinen retki
sinä katsot, katsot vain -
mutta sylissäni vielä
sinä nuolet kädenselkää,
ja minä tiedän, että et siellä
metsänpeitossa peikkoja pelkää –
sillä sinne sinut kannan
alle turpeen nukkumaan,
kunhan lääkärin pistää annan
sinut uneen kuolettavaan,
mutta vielä hetken verran
sun sydämes sykintää
tahdon kuunnella tämän kerran,
niin hyvää ja elävää.
Mä en usko tarua ollenkaan,
etteikö eläinten taivasta oisi,
nehän aina antavat parastaan
eikä kelleen murhetta soisi,
ja jos sieluista sitten puhutaan
miten Luoja niin unohtaisi,
ihan itseluomilta luoduiltaan?
ei niin hän tehdä saisi.
Ennen kuin silmät sammuivat
minä kerroin oravista,
joita eläinten taivaassa haukkua saa
ihan kaikista puiston puista -
ja sitten se vaipui, vaipui vain
ja kuono kylmeni kokonaan,
sitä pitelin vieläkin polvellain
ja tietenkin myös, sitä sieluaan."

 

 "Aivan taivaan tällä laidalla
on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä
jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta
on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet
parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia:
kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä
pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset;
sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois
ryhmän luota lentäen yhä
nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut,
ja kun sinä ja rakas ystäväsi
vihdoinkin tapaatte,
te pysyttelette yhdessä riemukkaina
jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi,
kätesi hyväilevät taas rakasta päätä
ja katsot vielä kerran
lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan
olivat poissa elämästäsi,
mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä..."

Kiitos ystäväni ikimuistoisesta ajasta jonka saimme yhdessä viettää, en unohda sinua koskaan.

  Makuuhuoneremppa on edennyt viittä vaille päätökseensä. Viikko purkamisesta oli jo pinnat uusittu ja seuraavalla viikolla uudet komerot pystyssä. Tältä lopputulos sitten näyttää..

 Ja toisesta suunnasta

  Sängyn päädyssä oleva tv-taso-kaappisysteemi rakennettiin itse kun ei oikein sopiva osunut kohdalle.

 Pienet ja sokkeloiset tilat vaativat vähän enemmän funtsimista että sai tarpeeksi komerotilaa sopimaan silti ahtamatta huonetta aivan täyteen. Pari hyllyä vielä ja yöpöytä kun saadaan värkättyä sekä sydänuuni fiksattua, niin alkaa olemaan aikalailla hyvällä mallilla tuo huone.

  Nyt kun ollaan päästy remonnoinnin paremmalle puolelle ja alkaa kelit olemaan vähän muuta kuin vuoronperään liukasta tai vesisadetta, niin on juoksentelutkin taas alkaneet rullaamaan sutjakammin. Vielä tässä vaiheessa mieli kiitää kinttuja nopeammin, mutta josko ne kintutkin saisivat vähän lisävauhtia kun alkaa kesä koittamaan... Ja pojillekin on vauhtia luvassa taas enenevissä määrin, kun remppa-aikana on tullut vähän enemmän köllittyä kuin tavallisesti

 

 Minanthe's Mistico Flipper, ikää viisi viikkoa

 Sama pallero kolme viikkoa myöhemmin ensimmäistä kertaa oman tulevan kodin takapihalla

 Tuntuu kuin se olisi ollut juuri eilen kun tuo pienen pieni nyytti turhaan yritti yltää etutassuilla sohvan reunalle lattialta. Oman patjan päältä sen sijaan kun otti roimasti vauhtia, saattoi joskus onnistaakin ja päästä siihen ihanaan paikkaan ottamaan päivätirsoja leikkien lomassa tai nakertamaan tyynyjen alle piiloutunutta puruluuta

 Pikkuhiljaa pallero kasvoi. Tai oikeastaan aika vaudilla ja tarkemmin ajatellen ehkäpä ensin vain koivet kasvoivat.. =) Korvista vain toinen oli jaksanut nousta ylös viiden kuukauden ikään mennessä

 Mutta kun tarpeeksi kovaa juosta viipotti niin kylläpä se toinenkin korva aina hetken pysyi kuosissaan

 Ajan kuluessa alkoi kasvamaan koipien ja korvien lisäksi muutkin ruumiinosat ja koipeliini alkoi näyttämään pikkuhiljaa oikealta koiralta  Paljon ollaan yhdessä ehditty näkemään ja kokemaan. Onnen ja ilon hetkiä ja välillävähän synkempiäkin aikoja, mutta mikä tärkeintä, yhdessä kuitenkin.

  Ja jos Remu on aiheuttanut minulle harmaita hiuksia aina silloin tällöin, niin useaan otteeseen ovat Remunkin hermot joutuneet koetukselle ensin taloon seuraavaksi saapuneen Weltzun toimesta

Ja sittemmin oman pojan, Arran tulon myötä

 Mutta kaikessa vanhan herran äreydessäänkin on Remu aina pitänyt hyvää huolta uusista tulokkaista ja ohjannut isällisesti naperoita oikeaan suuntaan

 

 Eli sängylle tai sohvalle =D

 Sillä eihän mikään voita kunnon päiväunia pehmeällä sängyllä, sen tietää emäntäkin

 

 Niinhän siinä aina käy että nälkä kasvaa syödessä ja vanhaa ei ehdi saamaan loppuun kun jo suunnittelee seuraavaa kohdetta. Niinpä täällä meitilläkin on käynyt. Ensin rakennettiin uutta lämmintä tilaa vanhasta kylmästä osasta. Ja löydettiin vanha Porinmatti

 joka restauroitiin enmpi oman näköiseksi

 Tässä muutama ennen ja jälkeen kuva kylmän tilan muuttumisesta asuinhuoneeksi

 Ja sama paikka rempan jälkeen... 

 

 

 Ja nykyjään..  

   Tietsikkahuoneesta käsin

  Vanhat kiinteät komerot purettiin pois ja tehtiin väylä uuteen huoneeseen

 Nyt kun on saatu nuo melkein valmiiksi asti niin pitihän sitä jotakin näperreltävää keksiä lisää ja päätettiin saneerata makkari. Vanha vaatehuone ja komero veks...

 Pieninä miinuspuolina tietysti on elämä kaaoksen ja sekasorron keskellä, kun mitään ei tahdo löytyä mistään  ja loput on hukassa =) ... Mutta mitäpä pienistä, kaikkeen tottuu ja jos lopputuloksena on edes vähän sinnepäin kuin on etukäteen haaveillut niin kylläpä sitä pientä sekasortoa jaksaa aikansa katsella..