Do diin, viikonloppua on tullu vietettyä taas vaihteeksi juoksemattomissa merkeissä. Sen verran on kinttu heikossa kondiksessa että  päivittäiset lenkit on tehty ihan käveleskelyvauhdilla vaan. Elän toivossa että huomenaamusella tämä palkitaan ja pääsen taas baanalle vähän vauhdikkaammissa tunnelmissa. Päähän ottaa kyllä niin vietävästi, mutta onneksi on ollu taas muuta hässäkkää sen verran, etten ole ehtiny vaipua kovin syvälle epätoivoon...

 Aamulla lähettiin Mian ja Amin kanssa Maskuun vepekisoihin kuulaassa aamuauringon paisteessa.  Ja koskapa Porijazzit avattiin viikonloppuna, niin pitihän nekin käydä katsastamassa. Kahdelta kotiuduin ja kello soittamaan puoli kuusi. Hyvin ehti muutaman tunnin torkahtamaan ja sit taas menoksi. Jännitys alko taas nousemaan sitä huimempiin lukemiin, mitä lähemmäksi päästiin ja useista pyynnöistä ja aneluista huolimatta ei Mia taaskaan suostunu kääntäään autoa puolmatkassa kotia kohti. Ami toimi tosi hienosti kolme ensmäistä liikettä. Vasta hukkuvan haussa se laittokin sitten leikiks koko rahan edestä ja näytti että ainakin sille vepe-harrastus on hauskaa eikä mitään otsa kurtussa vääntämistä. Se telmi rantavedessä niinku vasikat keväällä laitumelle päästessä ja hukkuva sai hukkua ihan rauhassa ja jäädä oman onnensa nojaan... Kokonaispistesaldo 71 pinnaa ja kolmostulos. Tosi hieno saavutus kuitenkin kun nää oli vasta toiset kisat soven jälkeen. Ja kyllä me kotimatkalla jo naureskeltiinkin rantaleikeille. Hienoa työtä on Mia tehny koiransa kanssa.

   Ami ja Mia omaa vuoroaan odottelemassa viimeseen liikkeeseen

   Yhdistetty vapaa-ajanviettokeskuksemme, lounaspöytämme, auringonottopaikkamme ja vesipelastuskoiran tarkoin vartioitu bungaloovi. Välittömässä läheisyydessä sijaitsivat myös saniteettitilat sekä ulkoilumaastot =)