Ensimmäinen kerta apuohjaajana vesipelastuskokeessa siis! Ja Ami teki sen omaan Amimaiseen tyyliinsä uskollisena, minkä me kaikki ( Miaa lukuunottamatta,joka ei vieläkään usko mitenkä fiksu koiruus sillä oikeen on) arvasimmekin; Ensimmäinen kisa soven jälkeen ja heti ykköstulos 91 pisteellä! onneksi olkoon Amille ja Mialle! On se ihme koissu!

  Aamulla lähdettiin seittemän maissa kohti Janakkalaa ja muutaman kerran Mialle sanoin että mitä jossei mentäiskään, kiepataan vaan takasin. Onneks se ei antanu periks, vaikka taisi vähän jännittää koko revohkaa. Amia lukuunottamatta. Se oli ihan cool =) Ite vielä eilen mietin iltasella että pystynköhän mä mokaan joka välissä silleen et kaikki liikket vois mennä nollille mun takiani.... Mut onneks ei sit ihan kuitenkaan niin käyny kaikista kauhu-unistani huolimatta... Oli todella hieno olla apuohjaajana VESIPELASTUSKOIRA-Amille!  Mian blogista voitte lukea varmaankin kohtsiltään lisää kunhan se on ensin palannu maanpinnalle, tajunnu asian ja kyenny vielä kirjotteleen!

       Viimeinen liike lähtee, hukkuvan haku

       Ja sen jälkeinen tuuletus 

  Paikallisia Amin harrastuskavereita oli edustamassa landseerparivaljakot Outi ja Sulkku sekä Sari ja Sandra, jotka jäi vähän pienemmille pisteille (joita en kaikista pinnistelyistäni huolimatta onnenhuumassa mitenkään saa päähäni nyt juuri), mutta hienojakin suorituksia esittivät. Ei mennyt usko lansuihin vieläkään...

   Ja kun äippä luuraa koko päivän maailmalla niin omat pojat ovat rentoutuneet kotosalla... Ihanaa, edes hetki rauhassa, ei tarvi koko ajan juoksennella päättömästi tai jemmailla klapeja...