Kylläpä oli hienoa, kun vahingossa osu maanantain pitkää lenkkiä seuraavalle päivälle hieroja. Annoin selän hieromiset olla ja käsiteltiinkin jalat. Kyllä oli ihanaa makailla aloillaan ja tuntee kuinka kintut alko rentoutuun. Kuonat lähti liikkeelle ja veri alko virtaileen ihan uuteen malliin. Oikeesta polvesta vaan löyty edelleen jotain epämäärästä vaikkei se enää ookkaan pahemmin vaivannu. Kotiläksyks tuli sitte koukata kirjaston kautta hakeen venytysoppaita...

  Suunnittelin pari päivää juoksemattomiks ja tiistaiehtoosti käytiinkin hurttien kans vaan tepsuttelemas metikös, mut kun keskiviikkoaamu valkeni,niin pakko oli päästä karaamaan. Sykemittari meni huoltoon et menin ihan näppituntumalla hitaasti jolkotellen palauttavalla linjalla. Matka oli suunnilleen 13-14 kilsaa ja aikaa meni 1.23. Olo oli kyllä kevyt ja mahtava fiilis juosta aamunraikkaassa mettässä. Tänä aamusti tein sitten vauhtilenkin muutamalla vedolla sillon tällön, jotka nekin meni kyllä arviolla edelleen mittarin puuttuessa. Mut matka oli kuiteskin 6,3 kilsaa ja aika 32 minuuttia tasan, mikä onkin mun tuon reitin uusi virallinen ennätys ;-)  Täytyy varmaan alkaa harrastaa noita lyhyempiä vauhtilenkkejä vähän useemmin, kun aina tulee tahkottua vaan samoja kymppejä pikkuhiljaa.

 Ja loppupäivä rentouduttiinkin sitten tänään puupinon äärellä =)  Pojat autteli kantamalla puupöllejä pisin tonttia sitä mukaan kun sain sahailtua. Ne ilmeisesti jemmailevat niitä kovien pakkasten varalle jos sattuu liiteristä jossain vaiheessa halot loppuun, ni on sitten vielä se pahanpäivän vara. Just niinkun kukkapenkit on esmes juur sopevia tällaseen varastointisysteemiin...

        Welzu tekee omaa jemmaa,mut Remu ei luovu pallostansa 

       Nyt näyttäis yks pölkky olevan menossa jo vähän oikeeseenkin suuntaan... 

        Ja sit taas pari omaan jemmaan kun äippä ei nää...

    Jaa mää vai? En mä mihinkään tätä meinaa... Kuhan vähän maistelen...

   Kun Weltzu huolehtii jemmapuista, niin Reino vahtii klapikonetta ja palloa ettei työt tyssää sit ainakaan siihen et olis yhtäkkiä kone kadoksissa...

Onneks mulla oli noi pojat apuna, olis muuten jääny iltapäivän lenkki ja venytykset tekemättä kun ei olis tarvinnu kiertää koko tonttia ettimässä ja noukkimassa niitä jemmapuita kottikärryjen kanssa =)