Muutama tovi on taasen vierähtänyt etten ole saanut aikaiseksi blogia päivitellä, mutta kyllä täällä koko lauma on edelleen hengissä ja voimissaan..

 Arra on kasvanut niin hurjaa vauhtia että olen sen jopa itsekin havainnoinut. Lähinnä siitä on asia tullut ilmi että pikkuveijari pystyy hyvin hyppäämäään jo kielletylle sänky- ja sohva-alueelle, oppi kiipeämään penkkien kautta keittiön ruokapöydälle ihan yhdessä hujauksessa ja holskumaisilla hypyillä pystyy hyvin kurkottamaan tiskipöydältä kaiken vähänkin kielletyn materiaalin hampaisiinsa tai lattialle =)  Ei ole ihan helppoa taas muistaa ettei voi jättää kaikkea syötäväksi tarkoitettua tai tarkoittamattomiakin asioita hujan hajan. Vanhukset kun ovat antaneet kaiken olla rauhassa niillä sijoillaan, mutta tämä nuorukainen ei ole vielä kaikista asioista aivan samaa mieltä kuin mitä minä ajattelen.. No, ehkäpä me molemmat taas tässä opitaan yhtä ja toista toisiltamme...

 Muutoinkin on yhteiselo edelleen sujunut luonnikkaasti koko laumalla ja kaikki tulevat toimeen keskenänsä ilman suurempia kähinöitä. Ehkä jopa pelottavan hyvin, liekö tyyntä myrskyn edellä...  Eläinlääkärissä käytiin hakemassa toiset rokotukset ja eipä sielläkään turhia kainosteltu. Miljoonaa kiisi pentu ovelta kohti lekuritätiä häntä huitoen..

 Juoksenteluosasto on siirtynyt suurimmaksi osaksi ulkosalta liukkaudesta ja pimeydestä sisätiloihin mattoaikaan. Harmittavan vähän tuli lokakuussa kilometrejä osittain pienimuotoisen jalkarenkan ja flunssan takia ja osittain ihan laiskotuksen vuoksi. Lisäksi on tullut sitten kävelylenkkejä tehtyä tuplaten siitäkin syystä että olen lenkittänyt pentua erikseen metsässä ja isompien kanssa on menty vähän pitempiä lenkkejä muuten vaan. On silti ollut ihan positiivinen vaikutus taas jalkojen kannalta vähän rauhallisempikin meno. Viikonloppuna ajattelin aikaa säästääkseni lähteä lenkille koko kolmikon kanssa yhtä aikaa. Ajatus sinänsä ei ollut kauhean paha teoriatasolla, mutta käytännössä ajansäästö kääntyi ihan päälaelleen. Kaksi kolmasosaa koirista kun jolkotteli niinkuin remmissä suunnilleen pitääkin,mutta viimeinen ja pienin kolmannes sitten otti kaiken ilon irti tilanteesta ja hermoistani ja heitti hurjia loikkia, voltteja,syöksyjä ja mitä tahansa muuta mitä sattui keksimään...Varmaan naapureilla ja ohikulkijoilla oli hauskaa vaikka itseä ei välttämättä kauheesti naurattanutkaan koko aikaa. Matkanteko helpottui onneksi huomattavasti kun päästiin metsään ja vapaus remmeistä koitti. Paluumatka meni jo ehkä aavistuksen luonnikkaammin hangessa kahlailujen jälkeen ja jopa lenkkeilijöiden ohitukset sujuivat vähän tyylikkäämmin. Mutta ajansäästö kannattaa ottaa kyllä irti ihan muista asioista...