Jos perjantaiaamusti on tarjolla näin pirteetä siivousapua, ni voiko sitä olla muuta ku onnellinen? 

Miia ja Jutta pörhälsi aamutuimaan sumpille ja ei kun hetimiten lapsraukalle vaan siivousvälineet kätösiin....

Toki sen verran oli lakisääteistä paussia, että ehti vähän taukojumpaa, ennen kun taas työt jatku...

Täytyy sanoo että siivoiltua tuli ihan eri malliin ku yleensä.... ja jumpattuakin jo heti aamusti....

Ehkäpä nyt pääsee noin kovien alkuverryttelyjen jälkeen taas juoksentelemaankin kun eilen aattelin et kintut tippuu puolmatkassa irti. Kävin koissujen kanssa jolkottelemassa 13,5 kilsaa iltasella. Ja jossei ennen sitä mansikkamalla kyykkimiset pal tuntunu, ni muutaman kilsan jälkeen alko tuntuun! Ei oo viä koskaan ollu reidet niin kovilla kun eilen. Mut sisulla menin hampaat irvessä koko matkan kotio asti hölkötellen. Aattelin siinä olohuoneen lattialla maatessani lenkin jälkeen lahnana kintut taivasta kohden että ei näillä jaloilla sit tarviikka vähään aikaan kuvitella ravailevansa yhtään minnekään. Mut jos nyt kuiteskin malttais tänään käydä vaan vähän köpöttelees kävellen, ni huomenissa vois koittaa taas ehkä jotain vähän reippaampaa. Kyllä voi ihmisen jalat alkaa hankaliks kun sen pään ottavat...  Vaan kyllä oli koirulitkin raatoja lenkin jälkeen. Siinä me tosissaan makailtiin koko porukka elbaamassa olkkarin lattialla. Kateltiin toisiamme, huohoteltiin kaikki hiestä märkänä ja aateltiin varmaankin kukin tahoillamme et voi elämä mitä touhuu...