Se on nyt sitten tullut taasen vietettyä pari päivää mansikkamaalla kyykkien. Omaan tarpeeseen on tullu poimittua muutama kymmenen litraa ja lähipiirillekin vähän pakkasen täytettä. Ja kyllä sen persuuksissa ja reisissä sitten huomaakin. Kolmenkymmenen kilsan juoksut on vaan pikku pahkuroita näitten rinnalla... Aattelinkin tänä aamusti et turha ees kuvitella saavansa sen vert polvia taivutettua et pystyis karaileen vähään aikaan, mut kun tänkin päivän kyykin siellä puskissa, niin taisivat alkaa jo tottua olotilaan. Ilmat oli mitä suotuisimmat, aurinko paisteli aina välillä,tuuli niin ettei paarman paarmaa näkyny ja kaikilla kyykkijöillä piisas juttua sen verran ettei tullu ees aika pitkäks.

   Juoksenneltuakin on tullut sen verran että edellisen viikon kokonaissaldoks tuli 41,54 kilsaa ja viime viikon 63,8 km, mikä onkin runsain kilsamäärä tähän asti. Se kolmekymppinen nosti sen verran kokonaismäärää. Nousua on kyl tapahtunu talven ja kevään määristä näköjään jonkun verran. Mut kyllä ne taas talvella varmaan laskevat tonne kolmeen-neljäänkymppiin kun joutuu matolla tai viimassa tahkoomaan,niin ei oo inspiraatio taas ihan sitä mitä tällai kesäiltoina ja -aamuina. Tän viikon olenkin kyllä tehny ihan tietoisesti vähän löysemmällä otteella ettei menis taas jalka alta.

   Lauauntaiaamusti lähettiin seittemältä koirien kans ja Weltzu skarppas taas kerran oikeen kunnolla ja vauhti vaan ylty kun pari kettua telmi meitin polun varrella. Ne kun siittä lähtivät menemään polkua edellä meiät nähtyään, ni johan alko tänkin porukan veturi puuskuttaan ihan uuteen tahtiin. Kaikki muutkin koiralliset ulkoilijat näkyivät olevan samaan aikaan liikkeellä samaisella pururadalla,se kun on ainoo ulkoilumahdollisuus näillä keleillä. Illalla ei kukaan uskaltaudu enää sinne itikkakeskitykseen. 14 kilsaa tuli lenkin pituudeks ja aikaa meni suunnilleen 1.23. Illalla kävin koittamassa punttiksella vielä, löytyiskö mitään lihakseen viittaavaa mistään. Aika heikkoa oli...Edelleen piilossa... Maanantaiaamusti käytiin hurttien kans 13 kilsaa jolkottelemassa. Otin ne mukaan, vaikka mittari näytti pariakymmentä, kun oli niin tuulinen ilma jo heti aamusella. Se oli kyllä virhearviointi. Mettässä ei pahemmin tuuli pyöriny, paarmat kylläkin. Mentiinkin ihan hiljaksilleen poikien tahdissa. Ja samalla vannoin taas kerran että ens kerral jätän ne kotio vaikka kuinka pyytäisivät mukaan. Mut jopa tuli Patteriseenkin vauhtia kun sanoin tulomatkal taikasanat vesi ja uimaan. Ja sillon mentiin. Se on kyllä ihme tyyppi, kun tuntuu et se haistaa pienet lätäkötkin kilometrien päästä. Ja vaikka taas mentiin sille ihan uutta reittiä, niin hyvin ties johdattaa porukan lammelle. Siellä plutattiin aikamme ja jatkettiin matkaa kotio. Eilen käytiin vaan tepsuttelemassa kävelylenkki iltasella ja tänään viipotin sit taas sykemittarin palautumisen kunniaks 13,4 kilsaa. Sykkeet pysy aika hyvin 145:n hujakoilla ja aikaa tuhrautu 1,20. Saapa nähä miten mittari pelittää ja jos pelittää, ni miten pitkään. Foorumista olen lueskellu sen verran etten ole ihan ainoo ihminen, jolla on ongelmia tän mallin kanssa. No nyt on sit kummiskin taasen kerran päivitetty versio, joten toivossa on hyvä elää.

   Ja loppuun viä parit poseeraukset viikonlopulta...