Eilen tuli juostua toinen virallinen puolimaratooni elikäst Helsinki City Run. Pitkään pähkäilin että mennäkö vai ei kun viikko ennen koitosta oli julmetun kauhea flunssa päällä ja paraneminen siinä mallissa että vasta keskiviikkona alko olemaan hiukan normaalia muistuttava olotila. Lääkäriltäkin hain jo lapun valmiiksi että saapi siirtää osallistumisen ensi vuoteen. Mutta viikolla koitin pari pidempää lenkkiä kuitenkin hölkötellä ja kun ei tuntunut pahalta ja mieli veti järkyttävästi kohti Helsinkiä niin ajattelin jotta eipä siinä vallan kauheesti häviäkään vaikka koittamassa kävisikin. Onhan siellä kuljetukset autoillakin maaliviivalle mikäli hyytyy matkalla..

 Aamulla olisi pitänyt jaksaa tankata kunnolla varastot täyteen, mutta eihän ihminen joka muutenkin reagoi kaikkeen mahallaan pysty moisessa mielentilassa syömään juuri mitään.. Ennen yhdeksää kohti Stadia siis ja ennen yhtä piti olla ilmottauduttuna kisapaikalla. Lähtö tapahtui kahdessa eri ryhmässä suuren osanottajamäärän vuoksi niin että ensin kolmelta starttasivat numeroilla 1-3000 juoksevat ja 15.10 siitä eteenpäin numeroidut. Oma numero oli 3111 ja siis jälkimmäiseen lähtöön. Odottavan aika on pitkä ja jännitystäkin ilmassa niin jopa alkoi kolmen aikoihin olemaan jo huutava nälkäkin.. Ajattelin lähtöviivalla että noinkohan tästä hyvää seuraa..

 Aika vauhdikkaasti lähdettiin matkaan vaikka tungos oli kyllä melkoinen ja jonkunmoista tunkua riitti kyllä melkein maaliviivalle asti kun juoksioita oli jotakin 6300:n kieppeillä. Ohittelu oli välillä vaikeaa ja itsekin tuli oltua varmasti nopeampien konteissa tien tukkeena. Tuntui hyvältä juosta ja fiilis oli mahtava kun sai juosta moisessa ihmisvilinässä pisin pääkaupungin katuja. Musiikki pauhasi siellä täällä ja Euroviisujenkin läsnäolo näkyi katukuvassa jonkun verran..

 Viidentoista kilsan kohdalla alkoivat ylämäet tuntumaan niin ettei tahtonut saada vedettyä happea ihan tarvittavaa määrää ja meni ilmanvaihto vähän vinkunan puolelle =) Flunssa vähän siis vielä muistutteli menneestä. Parissa viimeisessä mäessä aattelin että pakko löysätä sen  verran että ainakin maaliin pääsee kun noinkin pitkälle on raahauduttu ja olotila helppasi vielä kummasti kun sai tankkauspisteestä vähän juomaa kitusiin..

 Kaiken kaikkiaan paransin Tampereen aikaa joka siis oli 2.01.34 muutaman minuutin. Tämän kertainen aika oli 1.55.22. Olen varsin tyytyväinen suoritukseen varsinkin kun kunto oli ehkä vielä hippasen puolitiessä. Ja aika oli parempi kun aattelin etukäteen, kahden tunnin alitus oli itselle tosi kova juttu. Olin varautunut että menee yli viimekertasen reippaamman mukaan..Joten ei lainkaan pöllömpi reissu.. Hyvä että tuli lähdettyä =)