Talvilomaviikkoa olen nyt sit päässyt viettelemään vihdosta viimein. Eikä ollenkaan pöllömmät kelitkään näköjään oo sattunu kun aurinko paistaa ja lämmittää oikeen toden teolla.

 

 Arra oli tänään ensmäistä kertaa mukana yksinään mun kanssa juoksulenkillä. Remun tai Weltzun kaveriks on ihan muutaman kerran satunnaisesti päässy lyhyemmille lenkeille niinkun kokeeksi mukaan. Sillai on menny hienosti kun kumminkin toinen vanhemmista on kirittäny vieressä. Tarkotus oli vitonen hölkötellä kun aattelin että ei se yksinään pysy ainakaan edessä saatikka vetäis. Luultavasti pyöris jaloissa ja pomppis ja hyppis ja riekkuis puolen matkaa ennenkun väsähtäis ja sit saisin vetää perässäni kotio... Mut mitä vielä, jäppinen lähti samantien vetämään ja yhden ainoon kerran jäi hetkeks taakse kun hiljensi kattelemaan perässä hiihtelevää pariskuntaa. Muutoin oli koko matkan edellä, välillä ravaten ja välillä vetäen täyttä laukkaa kun vieressä kulkevalla hiihtoladulla joku sopivasti vielä sivakoi vähän edellä =)

  Vitonen vaihtu yheksäks kilometriks kun ei pienimpiäkään hyytymisen merkkejä jätkässä näkyny. Ja vauhti kesti kyllä ihan kotio saakkka. Loppumatkassa otettiin vielä kunnon kirit viimosilla sadoilla metreillä. Kyllä meitsi hyytyy enen pikkujannua, joten eiköhän tuo pääse lähiaikoina toistekkin yksinään mua kirittämään..

  Joko pian lähdetään??...

 Reissun jälkeen ei vieläkään kovin kauheesti jaksanu huilailla kun pelit alko välittömästi Weltzun kanssa

Kutsuko joku, täältä mä tuun =)