"Henkisempi" viikonloppu oli ja meni ja sitten palattiin taas enempi fyysisyyden pariin... Hyvää teki pari juoksutonta päivää välissä. Inspiraatio nousi monta sataa pykälää ja oikeen odotti että pääsee taas mettään viipottaan. Ja jalkakin tuntu jo ihan jonkun muun kintulta... Eilen aamulla lähdin puoli yhdeksän maissa, kun taas meni pari tuntia yleiseen notkumiseen kahvikupin kanssa. Aattelin juosta vähän sujuvuudesta riippuen 12-15 kilsaa. Otin yhden vesipullon mukaan ja ihan vaan varoiks heitin pari varapulloa postilodjuun. Niin, siis olen kehitellyt tällasen systeemin kun kaikki mun käyttämät reitit risteilee tässä lähimaastossa. Jos tulee sellanen olo et hyvin kulkee ja tekeekin mieli juosta vielä pätkä kotiportin ohi, niin postilaatikkoon vaan varapulloja mistä voi kätsästi napata lisää mukaan ja jatkaa taas matkaa. No nyt sit tuli sellanen olo kun olin 15 kilsaa juossu. Satuttiin vaan laatikolle just samoihin aikoihin posteljoonin kanssa ja taisi vähän ihmetellä et minkämoisia lähetyksiä mun laatikkooni oikeen tulee... Otin kuitenkin varapullot mukaan ja jatkoin matkaa. Hyvin meni seuraavat kymmenen kilometriä, ei huolen häivää ja aurinkokin paisto =) Mut itseasiassa ei tuntunu oikeen hirvittävän pahalta tuo aamuhellekään ennen loppumetrejä. Ainoo miinuspuoli tosiaan mun varustautumisessani oli juur lippalakin puuttuminen. No kokonaismatkaks tuli kuitenkin 29,5 kilomeetriä, joka on tähän astisistani matkoista pisin. Viime kesänä juoksin pari kertaa 26 kilsaa ja sit noita parinkympin lenkkejä. Aikaa meni 2.52., mihin olen ihan tyytyväinen kyllä. Juhannuksena 21kilsaa kun meni 2.02. Viimenen kolme kilsaa oli kyllä yhtä tuskaa. Aina sanotaan että maratooni alkaa vasta kolmestakympistä, mitäköhän lainkaan kun mä zippasin jo tälleen alle kolmenkybän... Aattelin parin vikan kilsan aikana että a) ikinä en pysty maratoonia juokseen enkä edes halua b) en taatusti selviä kotiin saakka elävänä ja testamenttikin on vielä tekemättä,toivottavasti joku korjaa raadon tienvarresta ennenkun varikset iskeytyy nokkimaan c) mikäli selviän kuitenkin kotiin asti, niin ikinä en enää juokse metriäkään, saati jotain maratoonia =) d) kyllä ihminen on hullu, kun täällä paahtaa helteessä vaikka vois löhöillä rantsulla kylmiä virvokkeita nauttien.

  No ite pääsin kotiin saakka, mutta sykemittari tilttas jo kahden kilsan kohdalla. Onneks huomasin sen ja olin kattonu ajan ja matkan juur ennen sammumista.Ja lähti kuitenkin mokoma uudestaan vielä tikittään. Se on kans sellanen härveli että aina kriittisimmillä hetkillä se heittää juntturaan. Matkasensorin juur tarkistin ennen juhannusta mittaradalla ja se näytti kyllä metrilleen oikein mut noi sykkeet tuntuu olevan aina ihan mitä sattuu. Nytkin mentiin muutama kilsa 78:n sykkeellä,mikä saattaa kyllä olla pikkasen alakanttiin =) Ilmeisesti mittari jotenkin sekoo signaaleissaan ja puolittaa todellisen sykearvon. No ei mitään, huoltoon vaan taas. Harmittaa vaan kun mittari on aina huollossa juur sillonkun sille eniten olis käyttöä.

  Lupasin pojille että pääsevät vielä illalla kävelylenkille, mutta nyt jouduin perumaan lupaukseni kun varpaat oli heittäny karatessa niin rakoille etten saanu edes vepereeneihin illalla pehmeitä uimatossuja jalkaan, saati sitten vähän jämäkämpiä lenkkareita. Mut mä tänään vähän teippailen varpaita kondikseen, niin kai jotkut popot mahtuu. Pari päivää elbaan ja tepsutellaan vaan rauhallisemmin ja sitte aletaan taas kirmaileen ja seuraava pitkä lenksu on aikasintaan parin viikon päästä. Nähtäväksi jää, miten hyvin mun suunnitelmani pitää...