Niin kauheeta kun se onkin, niin ei auta, alkaa oleen loma ihan lopuillansa kohtsiltään. Maanantaina töihin sit taasen. Mut ilosempia aiheita sen verran et juoksenneltu on sentään kiitettävästi oman mittapuun mukaan tän loman aikana. Torstai ja perjantaipäivät meni puutalkoissa. Kiitosta vaan kanssa-ahertajille, Astalle ja Heimolle. Olivat niin suurena apuna että ilman niitä olisin saanu viettää seuraavat pari viikkoa puukasojeni äärellä.

  Niin otti talkoot kaikkien voimille et kun torstai-illalla aattelin vielä raahutua koissujen kanssa ihan vaa taapertaan vähän matkaa, niin en saanu ketään houkuteltua mukaani :-o  Se oli kyllä niin ihmejuttu, ettei oo moista tapahtunu ihan hetkiis... Ne heitti tirsaa molemmat vaan eivätkä suostuneet korvaansa lotkauttaan mun ehdotuksilleni. No eilen illalla sitten jolkoteltiin 10,9 kilsaa. Oli aivan mahtavan hieno keli sateen jälkeen. Oikeen raikasta ja juur sopevan lämpöstä Aikaakin tosin meni 1,07 , et vauhti ei päätä huimannu....

 Ja koskapa jäätelö ja irtokarkit taistelevat paheideni kärkisijoista enkä pysty kumpaakaan houkutusta kauheen hyvin vastustaan niin eilen sitten tuli sorruttua. Ja siis vielä kumpaankin... Aattelin et kun on viimenen lomaviikonloppu ja puuduunit tehty ja mitähän vielä. Siinä mietin irtsarihyllyn edessä lappoessani karsuja pakettiin et pussissa oleva grammamäärä on sit aika hyvin suhteessa seuraavan päivän juostaviin kilometreihin. Ja kun kilometrejä kertyi 31,1 , niin siitä voi sitten jokanen päätellä et tuliko syötyä vähän vai paljon..... Tuo onkin sitten taas pisin lenkki mitä on tullu tehtyä, puoltoista kilsaa edellistä "enkkaani" pitempi. Aamulla piti lähteä hyvissä ajoin viipottaan, mut taas vähän veny toi aamu ja aamulenkistä tuli aamupäivä tai oikeestaan ihan päivälenkki.Kymmenen jälkeen alko tie viemään tyttöstä. Ensin köpöttelin tästä Harolaan kauniita maalaismaisemia ihaillen, Kiukaisten ohitte ja siittä Paneliaa kohden. Paneliasta sitte taas takasin päin Hiirijärven kylän kautta koululle ja sieltä kotio päin parin mutkan kautta. Kyllä kahdenkympin jälkeen alko jaloissa jo tuntuun ja loppumatka onkin varmaan ohikulkijoista näyttäny aika surkuhupaselta vääntämiseltä... En tiiä näyttääkö sykemittari edelleen omiansa, kun sen mukaan maximisyke olis ollu josain vaiheessa 229! Tosin yhdessä kohtaa pomppasin pari meetriä ilmaan ja saman verran ajokaistalle kun mainasin törmätä kyyhyn! Mut silti. Aikaa meni tasan kolme tuntia ja vauhtia oli oikeestaan ehkä vähän liiankin kanssa kun maximivauhti meni 4,37/km ja keskivauhti 5,47/km. Aavistuksen vähempikin olis riittäny.

  Mut kyllä on tällä likalla vielä piiiitkä piiitkä matka maratooniin. Nyt oli tosi hieno pilvipouta ja tuuli juur sopivasti. Kun tuon matkan jolkottelis täydessä auringonpaahteessa, niin kyllä alkais tiukkaa tekeen. No täytyy otta päivä kerrallansa ahnehtimatta liikoja...