Edelleen siis elellään remontin tiimellyksessä ja vielä tovin aikaa tulevaisuudessakin. Pikkuhiljaa valmistuu seinää ja väliovia on saatu paikoilleen.Tosin päävastussa valmistumisesta on tuo mies joka jaksaa pakertaa iltamyöhät kaatamassa haluamiani seiniä ja taas väsäämässä uusia =) Mun työnkuvaani kuuluu yleensä apurina hääriminen siellä missä olen vähiten vahingoksi ja riesaksi =D

 Vanhan palo-oven tilalle uuden tilan ja pukuhuoneen välille ollaan viritelty seinää ja siihen valaistuja lasitiiliä. Hökötys näyttää vielä tässä vaiheessa näinkin karulta..

 Pukuhuoneen puolelta aavistuksen siistimmältä

 Näissä otoksissa ei ole vielä näkyvissä valoja jotka väkerrettiin itse tiilien kupeeseen.

 Pikkuhiljaa pääsee jo ehkä seiniä maalailemaankin kunhan ensin vaan löytyy se yhteinen näkemys asiasta.. Tähän saakka on näkemykset käyneet hyvinkin yksiin. Ei ole käynyt niinkun vessarempassa aikoinaan etten meinannut millään saada rempparia uskomaan että liilan värinenhän siitä tulee =). Yritti vaan sinnikkäästi tuputtaa kellertävän ja harmahtavan harmoonisia sävyjä. Mutta alkoihan se maalaamaan kun ei muun värisiä purkkeja kaupasta kulkeutunut. Ja myönsi itsekin lopulta ettei olisi alkujaan uskonut että kyllä liila on ihan hyvä väri siinä missä kellertävätkin..

 Arra kävi sitten miehissä rokotuksilla Junun kanssa sillä aikaa kun olen itse viettänyt aikaa ylitöissä rempparahoja tienaamassa. Ei ollut millänsäkään piikeistä kun mies oli sitä mieltä että kaksikosta itse taisi jännittää hommaa enemmän kuin koira... Arra on aina rientänyt mielellään tohtorin vastaanotolle vaikka on joskus pentuna pari tikkiäkin jouduttu laittamaan. Se ei pienistä hätkähdä eikä yleensä suuremmistakaan. Ja ihmiset on kaikki kuitenkin jees, oli ne sitten tohtoreita tai ei.