Jos kukkapenkkien perkaaminen tuntuu tylsältä, kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan hommiin kymmenviikkoinen holskupentunen. Rikkaruohot tuli kitkettyä salamannopeesti. Toisenkautta hampaisiin tarttui myös loputkin tähän saakka tuhoilta säästyneistä kukista. Ja ne oranssit kumihanskat paukkui kivasti vetäessä sentin soiroiksi...

 Lauantaina käytiin soramontulla juoksemassa rinteitä ylös ja alas Mian ja Sulon kanssa. Tosin todettiinkin jossain vaiheessa ettei sitä enää voinut parhaalla tahdollakaan kutsua juoksemiseksi. Raahautuminen lienee oikeampi termi...

 Arrulainenkin oli messissä ja teki innokkaasti taas tuttavuutta jättiläis-Sulon kanssa

 Hienosti jättiläinen jaksoi viiroa pentusta kestää.

 Ja illalla raskaan päivän päätteeksi sain sitten ite nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta =)

 Torstaina vepeiltiin syyssateissa ja Arrulikin uskalsi kastaa taas muutaman karvan enempi kun viimeksi. Ja sitten päälle kunnon viirotuskohtaus ja miljoona ympäri rantaa.. Ami palasi takaisin tuttuun tekemisen malliin ja haki mut ulapalta miettimättä edes yhtään että jättäiskö väliin, lähti omaan ominaiseen tapaansa niinku tykin suusta. Ja saman teki Lola-neitonenkin. Veti kunnolla melkein autolle saakka =) Huolettomin mielin voi tällänen vaan juur ja juur jonkunlaisen uimataidon omavaakin hukuttautua noitten tyttösten ollessa rannalla....

 Syyshommeleitten lisäksi skarppasin tänään myös juoksurintamalla ja kävin aamupäivän auringonpaisteessa karailemassa 20,7 kilsaa. Ainoona miinuspuolena todettakoon lievä ylipukeutuminen. Luulin ilmaa paljon viileemmäks tuulen takia,mut olikin lämpöset ilmavirtaukset. Aika kepeesti jalka vielä nousi eilisen soramontulla ryömimisen jälkeen ja vasta kotiportilla vauhdin tyssätessä alko jalat huutaan... En ihan kauheeta vauhtia menny, nautiskelin kelistä ja maisemista täysin siemauksin. 1,58 oli aika ja sykkeetkin pysy alla 160:n reippaasti. Hyvä fiilis säily kotiin asti, joten seuraavaks vois ehkä koittaa pitkällä lenkillä taas himpun verran pidempääkin....